TÄNÄÄN OLI JA ON SE PÄIVÄ. seikkailupäivä nimittäin. aamu alko vähän huonosti, töissä meni vähän huonosti, mut sit jaapunen ja hovikuski (206, ihminen, ei bussilinja joka vei mun vanhan espoo-kodin luo) tuli hakee mut töistä, elämä tuntu skidisti kivemmalta.

menin ratikalla töihin. teen niin aina, kun haluun kuunnella vihaista töihinmeno-musiikkia pidempään. tänään soi kaikki, missä tapetaan jotain tai jokin. 

tää alko hyvin. otettii monel kameral kuvia täs samas asennos. jaapun eka kommentti oli et 'miks sä halaat mua?' 

niimpä. mut välil pitää, koska täytyy, koska pystyy, ja koska rakastaa. 

mis me ollaa ja ooks mäki siel? ei oikeesti mitää hajuu, mispäi maailmaa oltii. 

ÄLÄ VITTU TEE NOIN MÄ SÖIN JUST.

täs esitellää mein hovikuski. ja mä ilmeisesti esittelen myös mun ulokepeppuu. on OK pitää poikaystävä-farkkuja, vaikkei (luojan kiitos) oo perässä roikkujaa aka poikaystävää. mut kuitenki:

jos oot

- rikas

- kiva

- mieluiten autollinen

- lämminverinen (=en tarvii viittä peittoa sänkyyn, että on lämmin kun nukutaan)

- söppis

- ymmärtäväinen

- hyvällä tavalla kaljaan menevä ja muutenkin lahjoja ostava ihana ihminen, voin kotiuttaa. vaikkei mul oo kotii, eli oo kodillinen myös. ps tykkään yllätysrakkausviesteistä ja siitä että saan käyttää sun vaatteita. 

nyt pitää vetää röökii. espoo kuittaa, onneks lähetää koht pois.

alan vahvasti uskomaan, ettei koti ole paikka - vaan enemmänkin mielentila. edelliseen kirjoitukseen palatakseni, mun päivittäinen reitti ei enää poikkea herttoniemen kautta, sen voi haudata ja jättää taakse. samalla, kun taakse on tullut jätettyä paikan lisäksi myös muutakin. mietin äsken, ettei oo hirveesti syitä hymyillä - kunnes tajusin et onhan. paljonkin. se joku heitti sen surullisen kuuluisan lapion siihen kuoppaan jonka itse kaivoin, mut päätin kuulua voittajajoukkueeseen ja kaivaa tieni ulos. tai tarttua köyteen, sitäkin on heitelty. 

mut tekee onnelliseksi tällä hetkellä se, että osasin askarrella suihkuverhotangosta ihan oikean verhotangon. ei haittaa, vaikka se on puoliksi kiinni seinässä - puoliksi vaatekaapissa. ja vähän vinossa. sain myös mun unisiepparit takaisin paikalleen, yksi tippui jo muttei se haittaa. tein aamupalaksi uuniomenaa ja päätin olla syömättä enää koskaan punaista lihaa. 

päätin myös olla lomalla, olla välittämättä mistään negatiivisesta, hymyillä, pestä pyykkiä, olla menemättä ikuisuusmajaan, alkaa totaalikieltäytyjäksi, ja muistaa aina ja ikuisesti sen, että kun kävelee pois toisen elämästä täytyy se tehdä tyylikkäästi, ja hienoilla kengillä. 

vanhan elämän mä sanois nyt, ettei voi olla surullinen jos on punainen ilmapallo. uuden elämän mä sanoo, et voihan jos on omenoita. 

jaapulla haleja ja rakkautta <3

herttoniemi - ruoholahti

ruoholahti - herttoniemi

tai vaihtoehtoisesti

kontula - ruoholahti

ruoholahti - kontula. 

mustalaiselämä sopii mulle. luulis, että nyt ois enemmän aikaa seikkailuihin, mut ei oo. jaapu hoitaa ne mun puolesta, meen mukaan aina kun päällä saa pitää muutakin kuin työvaatteita. 

mun tavarat on hajaantunut kahteen osoitteeseen, kumpikaan ei oma. molemmissa kuitenkin sänky, jossa nukkua. molemmissa omat ongelmat, samat keskiöt. en kuitenkaan sano, et menee huonosti koska aina vois mennä huonommin. oon saanut seikkailla pitkissä kellareissa, pelätä että joku varastaa mun verhot rappukäytävästä. oon nukkunut huonosti ilman tuttuja tuoksuja, ollut rentoontuneempi kun kysellään miten on mennyt töissä. kontulassa mulla on myös lemmikkilintu, joka tulee aina ikkunaan kun juon aamukahvia. pelkään että mitä sille käy, kun tulee talvi. 

tänään lakkasin varpaankynnet pinkeiksi, söin keltaista riisiä ja tappelin tekstiviestien välityksellä. oon tottunut pelaamaan korttini huonosti, mutten oo edelleenkään tottunut siihen miten mielellään ihmiset kusee toisten muroihin. maailma on ollut mullistava, maailma on ollut ihan okei. 

jaapua on ikävä.

lukuvinkki jaapulle.

jos tulee fiilis, voi myös remontoida. en ymmärrä ihmisiä, jotka vihaa eripari sukkia. 

mun omaisuus. 

kaikki hyvin,

oon elossa.

Lahti

PJonain päivänä opin kirjoittamaan tapahtumista,  kun ne ovat juuri käyneet.
Siihen asti saatte pärjätä näin.
Lahti.
Eräs ilta.
Kenelläkään ei ollut mitää  järkevää tekemistä.
Hypättiin autoon ja mentiin syömään Santa Fehen.
Kuski oli ainoa, joka otti oluen.
Ruoka oli hyvää, seurasta en voi sanoa samaa.
Vitsi vitsinä.
Rauhallinen ilta.
Pelattiin myös muutama erä bilistä.
Pasmis ja Korso kokeilivat myös muistipeliä.

Elämän pieniä iloja nuo.
On rauhoittavaa olla välillä lähellä, mutta kaukana.
Lahdessa kukaan ei tunne meitä.
Tuskin törmää uudestaan niihin ihmisiin.
Vähän oli lupa esittää turistia.

-jaapu

Häät

Häät oli.
Mielettömät.
Hauskat.
Chillit.
En löytäny mekkoa, ainakaan sellaista, kuin olisin halunnut.
Menin varamekossa.
Rikoin kahdet sukkahousut.
Korkkarit oli omaa luokkaa.
Selvisin hengissä ja oon  ylpeä.
Puhuin englantia ja olin nätisti.
Kannatti herätä.
-jaapu

asioita, jotka harmittaa nyt:

- miksei emojissa ole yhtäkään hymiötä vastaamaan sanoja a) kyrpänaama b) kusirunkkari

- miksi mangoappelsiinimaito-mehu on aina loppu, ja miksei sitä kukaan osta lisää? 

- miksi myös kalkkuna on loppu? ja leipä? ja tomaatti? 

- miksi aikuisten mielestä ei ole OK käyttää unihousuja arkikäytössä? 

- oon ollut kohta kuukauden ilman hurjaa seikkailua 

- luulin että jääkaapissa oli valmiiksi keitetty muna, avasin sen, se oli raaka = leipä pilalla

- kaksi peittoa ei riitä tuomaan lämpöä öisin. ikkunaa ei silti voi sulkea. villasukat kokoa 48 ja tippuu jaloista. 

asioita jotka on tosi jees nyt:

- mangoappelsiinimaito-mehu

- vaikka aikuiset sanoo mitä, käytän unihousuja arkikäytössä ja se tekee mut iloiseksi

- sain eilen paljon lahjoja

- tajusin, että on aika jatkaa eteenpäin

mutta kaipaan jaapua. suuresti. oon myös alkanut huolestumaan siitä, että kaipaan myös 206sta ajoittain. se on kiva. oon ollu kamalasti töissä, siellä on kamalaa. kamalaa kamalaa. haaveilen onnistuneesta pankkiryöstöstä jolla voisin karata maailmalle, syrjäiseen saareen josta ei kukaan mua koskaan löydä. kirjoittaisin kirjan - poika joka näki meren - ja sen kirjan mukana hautaisin mielestä ihmisen, joka opetti että hukkua voi myös kuivalla maalla. siellä mä söisin keltaista riisiä, nukkuisin majassa enkä koskaan käyttäisi kenkiä. 

Hanko

Joo. Nyt joutuu jo vähä muistelee.
Käytiin maakuntamatkailulla Hangossa.
Valittiin tietty vähä huono ajankohta, mut oli meil hauskaa. Majoitus oli mystinen ja ehkä jopa outo motelli. Omistaja oli aika seksistinen vanha prätkäjengiläinen.

Syötiin hienossa ravintolassa, jossa palvelu oli tosi tökeröä, mutta ruoka pelasti ja tietysti Nipperin pöydän alle piilottama viinipullo. Oman työni puolesta en pidä moisesta, mutta sen tarjoilijan käyttäytyminen antoi luvan kyllä hyvällä omalla tunnolla seurata vierestä.

Saatiin oma taksikuski, jolle riitti, kun kertoi nimensä ja jaksettiin tällekin naureskella pidemmät ajat.

Istuttiin sitten iltaa paikan ainoassa pubissa ja seurani onnistui vetämään hyvät rynnäkkökännit, kun paikka meni kiinni jo 00. Taksilla sitte motellii ja hirveellä mekkalalla nukkumaan. Korso oksensi ja oli ylpeä.

Aamulla meille oli katettu aamupala ja Nipperi sai jonku krapula-aamuallergiakohtauksen ja aivasteli kymmeniä kertoja putkeen, kunnea koko homma äityi niin pahaksi,  että itkuhan siinä tuli isolle miehelle. Pakattiin kamat ja lähdettiin suuntaamaan kotiin päin. Nipperin kuitenkin piti vielä ehtiä töihin. 

Toisen itkukohtauksen jälkeen päästiin kotiin ja nipperi töihin.

Hieno retki.
Korso halus myös halailla karhua.
-jaapu

Hei

On toi maailma taas vieny mennessään.
Mut muistuttaisin, et meidät löytää instagramista @rajantoisellapuolella
Koitetaa skarppaa senkin kanssa ja laittaa just sellasii täsmäkuvii, mitkä ei kaipaa suurempia selityksiä.

Myös Markus haluaisi kirjoittaa uuden vierailevan kirjoittajan merkinnän, joten odotellaan, mitä tällä kertaa.

Pysykää messis.!