moi! 

oon ollut pitkään poissa. lähellä, mutta poissa. jaapunen seikkailee merten tuolla puolen, ja kaipuu jaapun luo on kova. kohta se kuitenkin tulee kotiin. jes! 

elämä on, taas kerran, ollut kamalaa ja jännittävää, mutta kohti voittoa päätin mennä - ja menin. kaikki alkaa olemaan hyvin, hiljaa mutta niinhän se hyvä tulee. oon nauraen sanonut kaikille löytäneeni zen-tilani, ja niin myös koen tehneeni. ei tarvinnu mennä kauas nähdäkseen lähelle, riitti että tuli Kontulaan. 

oon seikkaillu IKEAssa ja kuvitellut eläväni erilaista elämää. aamupala siellä on muuten paras. oon myös lakannut kynteni sinisiksi, sytyttänyt parvekkeen melkein palamaan ja syönyt lähes jokaisena päivänä banaanilettuja. 

sain lainaan uuden kahvinkeittimen ja oon ihmetellyt, että miksi se sulkeutuu automaattisesti neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua. kuka ehtii siinä ajassa juoda pannullisen kahvia, jos aamutoimissa menee yleisesti neljä tuntia lähinnä heräämiseen? 

aloitin lukion - siinä on ollut seikkailua kerrakseen. mun opettajat on ihania, saan joka tunnilla kertoa erikseen mielipiteeni asiaan. aiheutti ne riitoja tai ei. on vaikeaa opiskella aineita, joiden kohdalla mun mielipide on aina jokseenkin turhan erilainen kuin muiden. mutta sekin on ihan OK. 

oon unohtanut ja muistanut, lopettanut vihaamisen ja antanut anteeksi. vihollinen on muuten aina rehellinen - muistakaa se.   mua myös ärsyttää tammikuinen liikunta ja elämäntaparemontti-pyrähdys johon koko suomi liittyy. pakastevadelmat on aina loppu joka paikasta. ja ei oo hyvää päivää ilman vadelmamössöä. onneksi kohta on helmikuu. 

oon myös ollut töissä, ärsyyntynyt myymälävarkaisiin ja saanut ylennyksen. 

BANAANILETTU!!! jaapu vihaa banaaneja. joten sille täytyy tehdä omat letut! 

ja taaaas ikean aamupalalla. niinku sanoin, maailman paras. 2€ - ja lukemattomat mahdollisuudet. ei ihan. mut melkein. 

tiivistettynä: valtakunnassa vihdoinkin kaikki hyvin. JAAPULLE PUSUJA.